Saaristomeren syövereissä

Olin Ilonan kanssa purjehdusleirillä tällä viikolla. Kaiken näköistä kerkesi tapahtua neljän päivän aikana. Mukana olivat kapteeni, perämies, gasti ja 9 oppilasta. Lähdimme joskus yhden aikoihin maanantaina Aurajoen rannasta purjehtimaan kohti Korpostömin satamaa. Kaikki saivat osallistua lähtöön esimerkiksi lepuuttajien nostamisella ja köysien vyyhteämisellä. Saimme myös toimia navigaattoreina ja ruorimiehinä. Ohjelmaan kuului myös purjeiden nosto kauempana merellä. Merivahtivourojen lisäksi ohjelmaan kuuluivat stand by eli sisävahtivuorot. Sisävahdin tehtävänä oli siivota alusta ja tehdä ruokaa.
  Korpoströmissä menin viemään roskia roskikseen ja löysin roska-astian päältä hyväkuntoiset lenkkarit. Kysymys kuuluu, mitä ne tekivät roska-astian päällä. Ilta kului jutellessa ja toisiin tutustuessa.
  Tiistaina tuuli aika kovaa ja aallot keikuttivat venettä aika lailla. Sillon menimme kannelle istumaan. Se oli tosi hauskaa, kun vene kallistui.
  Seuraava etappi oli Jurmo. Se on pitkä ja aika kivinen saari. Kasvoi siellä kanervaa ja joitakin muita kasveja, mutta isoja puita Jurmossa ei ollut. Menimme tutkimaan saarta, ja käärme kammon takia kaikki hyppelivät vikkelästi pois pusikosta. Illalla grillasimme makkaraa ja vaahtokarkkeja. Kun menin etsimään makkaratikkua, jokin vihainen lintu hyökkäsi kimppuuni. Se lensi pääni yllä, raakkui ja yritti häätää minut pois. Kun menin auttamaan ilonaa etsimään tikkua, taas se lintu kävi meidän kimppuun. Luultavasti eksyimme sen pesän lähelle ja lintu suojeli pesäänsä.
  Viimeinen satama oli Nauvo. Välissä kävimme tankkaamassa Airistolla. Kolmantena päivänä alkoi olla jo aika hyvin perillä purjehtimisesta ja pystyi omatoimisesti tehdä joitain juttuja. Samat jutut toistuivat melkein joka päivä. Nauvossa oli sauna ja ainakin kaikki tytöt menivät mielellään peseytymään. Kumma kyää, kukaan muu kuin minä ei tullut uimaan mereen. Vaikka uimaan olisi päässyt hiekkarannalta ja siinä ei ollut levää, ei merivesi houkutellut muita.
  Saimme kokea kaikki purjehduksen ihanuudet, kuten Vaarini sanoi. Yhtenä päivänä satoi kun taas yhtenä päivänä saaristossa ei tuullut juuri ollenkaan.
  Viimeisenä yönä, vaikka edellisten öiden univelat painoivat alla, valvoimme silti puoli kolmeen. Sekä purjehtimisen salat että kaikki leiriläiset alkoivat olla tuttuja. Samalle leirille osui todella mukava porukka. Hauskaa pidimme oikein olan takaa ja ensimmäisen päivänkin jälkeen alkoi vatsalihaksiin sattua pelkästä nauramisesta.
  Kaikille taisi jäädä purjehdus into päälle ja kaikki vakuuttivat, että tulisivat uudestaan ensi vuonna. Itse innostuin purjehtimisesta ja samanlainen leiri kelpaisi ensi vuonnakin.
  Loppuun vielä pari kuvaa matkan varrelta.

Hauskaa juhannusta kaikille!

T: Minttu