Kakkutikkari taiteilua

Ilona tuli meille eilen. Kun mietimme, mitä tehdä, päätimme ruveta leipomaan kakkutikkareita. Olimme vähällä jättää koko leipomisen sikseen, koska kaapista ei löytynyt suklaatikkareihin tarvittavaa kaakaojauhetta. Äitini kuitenkin ehdotti, että teemme kakkutikkareita valmispakkauksesta, jossa oli lähes kaikki tarvittava mukana. Niiimpä ryhdyimme tuumasta toimeen, ja vaikka teimme tikkarit valmiista aineksista, oli leivonnassa vaiheita ja odottelua vaikka kuinka paljon.

Tältä näytti valmispakkauksen kansi. Nyt se kyllä on vähän erinäköinen,  koska odotellessa rei'itin sitä hammastikulla.

 Ihan ensin piti sekoittaa ainekset ja laittaa kakku uuniin. Sitte murustimme jäähtyneen kakun kippoon ja sekoitimme siihen voin. Annampa nyt pari vinkkiä, jos joku joskus tekee kakkutikkareita: Ensinnäkin, kakun murustamisessa murusista saisi tehdä ihan pieniä, koska muuten voi ei oiken sekoitu hyvin. Me heitettiin joukkuun myös aika isoja "murusia", ajatuksella, että kyllä ne sähkövatkaimella murentuvat pieniksi. myös voi me pistettiin joukkoon suht isoina palasina, mutta tästä ohje ei maininnut mitään. Ohjeessa ei mainittu mitään voin sulattamisesta, mutta ainakaan meillä huoneenlämpöinen voi ei  sekoittunut kunnolla. Niimpä pistimme koko kipon sisältöineen mikroaaltouuniin. Sulanut voi sekoittui huomattavasti helpommin, joten vaikka ohjeessa sanottaisiin, että voin ei tarvitse olla sulatettua, suosittelen kaikille voin sulattamista. 

  Sitten laitettiin taikina alla näkyvään kakkutikkari muottiin, jossa on kuvassa tikkarit pystyssä. Muotti on iha käytännöllinen, mutta jos tehdään niin, että pistetään muotin kummallekin puolelle taikinaa ja sitten laitetaan muotit vastakkain, niin kannattaa painaa puoliskot oikein hyvin kiinni toisiinsa. 

  Viieisimpänä mutta ei vähäisimpänä oli tikkareiden koristelu. Tämä oli enemmän Ilonan laji, ja kaikki parhaat yksilöt olivat Ilonan tekemiä. 

Täytyy kyllä sanoa, että kakkutikkarit ovat aika työläitä tehdä, mutta ne onnistuivat kommellusista huolimatta ihan hyvin. Tuhteja ne kyllä olivat eikä niitä jaksanut syödä kuin pari. Varsinkin, kun aikaisemmin oli syönyt ison annoksen pyttipannua. Taitaa nämä kakkutikkarit riittää minulle vähäksi aikaa, ei niitä ihan heti ole hinku leipoa, sen verran työläitä olivat.

Maukasta kesää!

Toivoo: Minttu