Helppo ja riitoisa piirakka

Leivoin eilen Talkooväen piirakkaa. Yhdenkertaisenakin piirakka on todella iso ja riitoisa. Lisäksi Talkooväen piirakka on helppo tehdä.

6 munaa
6 dl sokeria
4 dl juoksevaa margariinia (100g = 1 dl sulatettua margariinia)
1 litra jauhoja
5 tl leivinjauhetta
3 tl vanilliinisokeria
3 dl maitoa
1 1/2 dl marjoja, omenaa tai raparperia

1. Vatkaa munat ja sokerivaahdoksi
2. Lisää munasokeri vaahtoon juokseva margariini
3. Sekoita jauhot, vanilliinisokeri ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sitten taikinaan
4. Lisää taikinaan maito. Voit lisätä maidon samaan aikaan jauhojen kanssa, jos jauhot eivät muuten sekoitu hyvin.
5. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun isoon vuokaan ja ripottele marjat, omenat tai raparperit pinnalle
6. Paista piirakka 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia

Tällaista leipomista nyt tällä kertaa. Toivottavasti joku tykkää leivontapostauksista, koska itse tykkään tehdä niitä.

Lähden huomenna Pärnuun, joten sieltä tulee varmaan postaus ensi viikon lopulla.

Terveisen Minttu

Kakkutikkari taiteilua

Ilona tuli meille eilen. Kun mietimme, mitä tehdä, päätimme ruveta leipomaan kakkutikkareita. Olimme vähällä jättää koko leipomisen sikseen, koska kaapista ei löytynyt suklaatikkareihin tarvittavaa kaakaojauhetta. Äitini kuitenkin ehdotti, että teemme kakkutikkareita valmispakkauksesta, jossa oli lähes kaikki tarvittava mukana. Niiimpä ryhdyimme tuumasta toimeen, ja vaikka teimme tikkarit valmiista aineksista, oli leivonnassa vaiheita ja odottelua vaikka kuinka paljon.

Tältä näytti valmispakkauksen kansi. Nyt se kyllä on vähän erinäköinen,  koska odotellessa rei'itin sitä hammastikulla.

 Ihan ensin piti sekoittaa ainekset ja laittaa kakku uuniin. Sitte murustimme jäähtyneen kakun kippoon ja sekoitimme siihen voin. Annampa nyt pari vinkkiä, jos joku joskus tekee kakkutikkareita: Ensinnäkin, kakun murustamisessa murusista saisi tehdä ihan pieniä, koska muuten voi ei oiken sekoitu hyvin. Me heitettiin joukkuun myös aika isoja "murusia", ajatuksella, että kyllä ne sähkövatkaimella murentuvat pieniksi. myös voi me pistettiin joukkoon suht isoina palasina, mutta tästä ohje ei maininnut mitään. Ohjeessa ei mainittu mitään voin sulattamisesta, mutta ainakaan meillä huoneenlämpöinen voi ei  sekoittunut kunnolla. Niimpä pistimme koko kipon sisältöineen mikroaaltouuniin. Sulanut voi sekoittui huomattavasti helpommin, joten vaikka ohjeessa sanottaisiin, että voin ei tarvitse olla sulatettua, suosittelen kaikille voin sulattamista. 

  Sitten laitettiin taikina alla näkyvään kakkutikkari muottiin, jossa on kuvassa tikkarit pystyssä. Muotti on iha käytännöllinen, mutta jos tehdään niin, että pistetään muotin kummallekin puolelle taikinaa ja sitten laitetaan muotit vastakkain, niin kannattaa painaa puoliskot oikein hyvin kiinni toisiinsa. 

  Viieisimpänä mutta ei vähäisimpänä oli tikkareiden koristelu. Tämä oli enemmän Ilonan laji, ja kaikki parhaat yksilöt olivat Ilonan tekemiä. 

Täytyy kyllä sanoa, että kakkutikkarit ovat aika työläitä tehdä, mutta ne onnistuivat kommellusista huolimatta ihan hyvin. Tuhteja ne kyllä olivat eikä niitä jaksanut syödä kuin pari. Varsinkin, kun aikaisemmin oli syönyt ison annoksen pyttipannua. Taitaa nämä kakkutikkarit riittää minulle vähäksi aikaa, ei niitä ihan heti ole hinku leipoa, sen verran työläitä olivat.

Maukasta kesää!

Toivoo: Minttu

Koulu on päättynyt ja kesäloma alkanut.
Kesän alku on alkanut minulla haikeasti, sillä jouduin nielurisa leikkaukseen enkä pystynyt tehdä yli viikkoon mitään.
Kun olin jo voiton puolella nielurisa leikkaus haava aukesi yöllä ja jouduin verenvuodon takia takaisin sairaalaan.
Tässä sitä taas ollaan kurkku kipeänä.
Mutta kuitenkin kaikille hyvää ja iloista kesää.😊

Saaristomeren syövereissä

Olin Ilonan kanssa purjehdusleirillä tällä viikolla. Kaiken näköistä kerkesi tapahtua neljän päivän aikana. Mukana olivat kapteeni, perämies, gasti ja 9 oppilasta. Lähdimme joskus yhden aikoihin maanantaina Aurajoen rannasta purjehtimaan kohti Korpostömin satamaa. Kaikki saivat osallistua lähtöön esimerkiksi lepuuttajien nostamisella ja köysien vyyhteämisellä. Saimme myös toimia navigaattoreina ja ruorimiehinä. Ohjelmaan kuului myös purjeiden nosto kauempana merellä. Merivahtivourojen lisäksi ohjelmaan kuuluivat stand by eli sisävahtivuorot. Sisävahdin tehtävänä oli siivota alusta ja tehdä ruokaa.
  Korpoströmissä menin viemään roskia roskikseen ja löysin roska-astian päältä hyväkuntoiset lenkkarit. Kysymys kuuluu, mitä ne tekivät roska-astian päällä. Ilta kului jutellessa ja toisiin tutustuessa.
  Tiistaina tuuli aika kovaa ja aallot keikuttivat venettä aika lailla. Sillon menimme kannelle istumaan. Se oli tosi hauskaa, kun vene kallistui.
  Seuraava etappi oli Jurmo. Se on pitkä ja aika kivinen saari. Kasvoi siellä kanervaa ja joitakin muita kasveja, mutta isoja puita Jurmossa ei ollut. Menimme tutkimaan saarta, ja käärme kammon takia kaikki hyppelivät vikkelästi pois pusikosta. Illalla grillasimme makkaraa ja vaahtokarkkeja. Kun menin etsimään makkaratikkua, jokin vihainen lintu hyökkäsi kimppuuni. Se lensi pääni yllä, raakkui ja yritti häätää minut pois. Kun menin auttamaan ilonaa etsimään tikkua, taas se lintu kävi meidän kimppuun. Luultavasti eksyimme sen pesän lähelle ja lintu suojeli pesäänsä.
  Viimeinen satama oli Nauvo. Välissä kävimme tankkaamassa Airistolla. Kolmantena päivänä alkoi olla jo aika hyvin perillä purjehtimisesta ja pystyi omatoimisesti tehdä joitain juttuja. Samat jutut toistuivat melkein joka päivä. Nauvossa oli sauna ja ainakin kaikki tytöt menivät mielellään peseytymään. Kumma kyää, kukaan muu kuin minä ei tullut uimaan mereen. Vaikka uimaan olisi päässyt hiekkarannalta ja siinä ei ollut levää, ei merivesi houkutellut muita.
  Saimme kokea kaikki purjehduksen ihanuudet, kuten Vaarini sanoi. Yhtenä päivänä satoi kun taas yhtenä päivänä saaristossa ei tuullut juuri ollenkaan.
  Viimeisenä yönä, vaikka edellisten öiden univelat painoivat alla, valvoimme silti puoli kolmeen. Sekä purjehtimisen salat että kaikki leiriläiset alkoivat olla tuttuja. Samalle leirille osui todella mukava porukka. Hauskaa pidimme oikein olan takaa ja ensimmäisen päivänkin jälkeen alkoi vatsalihaksiin sattua pelkästä nauramisesta.
  Kaikille taisi jäädä purjehdus into päälle ja kaikki vakuuttivat, että tulisivat uudestaan ensi vuonna. Itse innostuin purjehtimisesta ja samanlainen leiri kelpaisi ensi vuonnakin.
  Loppuun vielä pari kuvaa matkan varrelta.

Hauskaa juhannusta kaikille!

T: Minttu

Alppiruusuviidakossa

Olin reilu viikko sitte Haagan alppiruusupuistossa. Osa alppiruusuista ei vielä silloin kukkinut, mutta atsaleat olivat yäydessä loistossaan. Voi olla, että nyt alppiruusuista isompi osa kukkii. Alppiruusupuistossa ollessaan äitini alkoi haaveilla alppiruusuista omalle pihalle. Saa nähdä. koska toive toteutuu.

 

Yksi mukava juttu puistossa ovat pikkulinnut ja oravat. Useamman kerran linnut tulivat hakemaan pähkinän kädeltäni, mutta oravat eivät uskaltautuneet pois puskista. Oraville kuitenkin onnistuin heittämään pähkinöitä. Myös pulut vaativat osansa herkuista ja ne jaksoivat pyöria ympärillä pitkään ja ne tulivat aina hakemaan uusia makupaloja.

Puistossa kulkureitteinä toimivat pitkospuut.  Osa reiteistä on kapeaa hiekkatietä. Kulkuväylien reunoilla on aina köysiata, niin kuin kuvassa. Köysien toidselle puolelle ei siis ole asiaa, vaikka "alppiruusuviidakko" houkuttelisikin.

Alkujaan Haagan alppiruusupuistossa jalostettiin Suomen ilmastoon sopivia alppiruusulajikkeita ja kokeilut onnistuivat ilmeisesti hyvin.

Aurinkoista kesää! 

T: Minttu